Työttömyys

 En olis uskonu, että työttömyys vaikuttais mun mieleen näin kovasti, mutta nyt kun oon ollu jotain puolvuotta ilman töitä niin kyllä alkaa pää vähän hajoomaan. Nyt alan ymmärtää mitä tuskaa tämmönen on pitkäaikais työttömille, jotka epätoivosesti haluis vaan mielekkääseen, oman alan työhön. Tuntuu tosi turhauttavalta kun oon hakenu tosi moneen työhön enkä oo päässy mihinkään. Tajuan, että hakijoita on nyt varsinkin tosi paljon, mutta saahan musta silti tuntua pahalle.

Eniten mua ällöttää ne samat keskustelut ja kysymykset työhön liittyen. Tässä muutamia esimerkkejä mitä tulee nyt ekana mieleen. "Uutta matoa vaan koukkuun niin kyllä se kohta nappaa!" "Minne oot hakenu?" "Ei kannata olla liian nirso." "Miks sun työt loppu ja pääsetkö sinne takasin?" "Ootko aatellu kouluttautua lisää?" "Miten te nyt pärjäätte kun sulla ei oo töitä?" "Otat nyt vaan loman kannalta."

Kyllähän mä ymmärrän, että ei ne mitään pahaa tarkota, mutta alkaa vaan tulemaan korvista ulos nuo samat keskustelut ja voivottelut. Samaistutko?

En mä nyt ihan kokonaan oo vaipunu synkkyyteen ja koitanki pysyä positiivisena liikunnan avulla, mutta senki kanssa on ollu vähän takkuilevaa välillä. Tekis mieli vaan maata sohvassa ja unohtaa kaikki. Oon kuitenki lenkkeilly ja alottanu kuntonyrkkeilyn, joka on aina sunnuntaisin klo 14-15 ja se on kyllä mahtava tapa purkaa kaikki ajatukset. Tietenkin mun elämään tuo suurta iloa myös mun perhe ja mies. Ne jaksaa aina tsempata mua oli tilanne mikä tahansa.

Syksy on mun mielestä ihanaa aikaa kun ei oo kuuma ja rakastan näitä ihania värejä. Me käytiin siskon, äidin ja Hangon sukulaisten kanssa paistamassa makkarat nätissä laavussa kera upeiden maisemien. Pitäis käydä useemmin samoilemassa kun se on niin kivaa ja rauhottavaa. Onko sun mielestä syksy kivaa aikaa vai masentaako se sua?

Tervehdys kalakukkokaupungista!

Follow my blog with Bloglovin

Moikka! Mä oon Rauni 23v ja kirjoittelen nyt ensimmäistä postausta teille ja itselleni. Aluksi oli kauhean vaikeaa keksiä miten aloitan blogin kirjoittamisen, mutta sitten keksin mikä on mulle helpoin ja luontaisin keino eli kuvat. Selasin tätä kirjoittaessa omia google kuvia ja juttu alkoi virrata kuin itsekseen, joten aloitetaan!



Tällä hetkellä asun mieheni kanssa Kuopiossa eli kalakukkokaupungissa Savon sydämessä. Ollaan asuttu täällä nyt päälle vuosi ja kivasti ollaan kotiuduttu. Alunperin ollaan Iisalmen suunnilta, joka on noin tunnin matkan päässä eli Kuopio oli kyllä jo meille ennestään tuttu paikka. Minä olen Pentikillä töissä (kohta kolmatta vuotta) ja mies opiskelee sähköinsinööriksi. Itse olen koulutukselta sekä tarjoilija että merkonomi ja kyllä en tiedä vieläkään mikä haluan olla isona.



Hyvä ruoka on yksi mun intohimoista ja rakastan käydä ulkona syömässä perheen tai ystävän kanssa. Kahvila taikka ravintola sieltä minut löytää nautiskelemasta elämästä. Tottakai äidin tekemä ruoka on myös taivaallista kuten olutpata ja perunamuusi. Nonni nyt tuli nälkä. Tykkään tosi paljon muutenkin viettää aikaa perheen kanssa esim. pelaillen jotain tai ihan vaan olla yhdessä. Aina kun on mahdollista me lähdetään miehen kanssa kyläilemään kotipaikkakunnille.



Nykyään pidän itsestäni enemmän ja paremmin huolta. Eli välillä hemmottelen itseäni käymällä kampaamolla ja ostan luonnollisempia tuotteita kasvoille. Ennen olin kamalan pihi enkä halunnut käyttää rahaa itseeni paljoakaan. Värit on mulle kamalan tärkeitä ja niinkuin voi varmasti huomata, että lempivärini on oranssi. Se antaa mulle voimaa ja itsevarmuutta. Vuodet on kasvattanu mut tälläseks kun nyt olen ja voin sanoa, että rakastan mua nyt tälläsena kuin olen. Nyt olen käynyt salilla ja ryhmäliikuntatunneilla melkeimpä puolivuotta ja olen ihan koukussa siihen. Ennen vihasin sali hommia ja ne ahdisti mua, koska olin niin epävarma itsestäni. Varmasti ikä myös vaikuttaa asiaan kun tulee ikää oppii tutemaan itsensä paremmin. Nyt tuntuu, että voin tehdä mitä vaan ja vaikka en heti onnistuisi niin en luovuta ja suutu heti. Oon kyllä aina tykänny liikunnasta vaikka missä muodossa, koska isä on liikuttanu mua ihan pienestä asti.



Reissaaminen on kivaa ja ei ole väliä onko ulkomaanreissu vai kotimaan. On vaan kiva nähdä erilaisia paikkoja. Olen käynyt vaan kahdesti ulkomailla eli Kreikassa ihan pienenä ja sitten vuonna 2012 Japanissa. Suomessa olen kyllä reissannut ympäriinsä ja nyt kesälläkin käytiin ystävän kanssa Tampereella ja äidin kanssa Varkaudessa. Hotelli aamupalat on niin herkkua!


Etteköhän tästä saaneet jonkinlaista käsitystä minkälainen ihminen olen ja toivon, että viihdytte blogini parissa. Luvassa on ruokaa, hiuksia, meikkejä, toilailuja, reissaamista, ihan normaalia elämää ja nautiskelua. Nähdään pian!