Työttömyys

 En olis uskonu, että työttömyys vaikuttais mun mieleen näin kovasti, mutta nyt kun oon ollu jotain puolvuotta ilman töitä niin kyllä alkaa pää vähän hajoomaan. Nyt alan ymmärtää mitä tuskaa tämmönen on pitkäaikais työttömille, jotka epätoivosesti haluis vaan mielekkääseen, oman alan työhön. Tuntuu tosi turhauttavalta kun oon hakenu tosi moneen työhön enkä oo päässy mihinkään. Tajuan, että hakijoita on nyt varsinkin tosi paljon, mutta saahan musta silti tuntua pahalle.

Eniten mua ällöttää ne samat keskustelut ja kysymykset työhön liittyen. Tässä muutamia esimerkkejä mitä tulee nyt ekana mieleen. "Uutta matoa vaan koukkuun niin kyllä se kohta nappaa!" "Minne oot hakenu?" "Ei kannata olla liian nirso." "Miks sun työt loppu ja pääsetkö sinne takasin?" "Ootko aatellu kouluttautua lisää?" "Miten te nyt pärjäätte kun sulla ei oo töitä?" "Otat nyt vaan loman kannalta."

Kyllähän mä ymmärrän, että ei ne mitään pahaa tarkota, mutta alkaa vaan tulemaan korvista ulos nuo samat keskustelut ja voivottelut. Samaistutko?

En mä nyt ihan kokonaan oo vaipunu synkkyyteen ja koitanki pysyä positiivisena liikunnan avulla, mutta senki kanssa on ollu vähän takkuilevaa välillä. Tekis mieli vaan maata sohvassa ja unohtaa kaikki. Oon kuitenki lenkkeilly ja alottanu kuntonyrkkeilyn, joka on aina sunnuntaisin klo 14-15 ja se on kyllä mahtava tapa purkaa kaikki ajatukset. Tietenkin mun elämään tuo suurta iloa myös mun perhe ja mies. Ne jaksaa aina tsempata mua oli tilanne mikä tahansa.

Syksy on mun mielestä ihanaa aikaa kun ei oo kuuma ja rakastan näitä ihania värejä. Me käytiin siskon, äidin ja Hangon sukulaisten kanssa paistamassa makkarat nätissä laavussa kera upeiden maisemien. Pitäis käydä useemmin samoilemassa kun se on niin kivaa ja rauhottavaa. Onko sun mielestä syksy kivaa aikaa vai masentaako se sua?