Fläshbäkki kesään

Kesällä tehtiin äidin kanssa tytsyjen reissu Varkauteen kun mulla oli kesäloma ja äidillä pidempi vapaa töistä. Meistä kumpikaan ei oikein tienny mitä siellä on vaikka sinne on vaan tunnin matka Kuopiosta niin ei oo tullu käytyä. Ois muuten varmaan lähetty kauvemmaks, mutta ei ollu tarpeeks aikaa ja tärkein ajatus oli vaan lähtee kahestaan jonnekin. Oltiin siis yksi yö hotellissa ja kaksi päivää aikaa hengailla. Mulla oli kurkku kipee ja yskä, mutta en halunnu perua kun olin niin innoissani lähtemään.


 Äidin veli oli kehunu Taidekeskus Wäinölää ja sehän oli aivan ihana paikka täynnä erilaista taidetta. Se puutalo itsessään oli jo taidetta niinkun voitte nähdä. Myös sen talon tuoksu oli kotoisa ja tuli jotenkin tosi rento olo. Otin sieltä ihan liian vähän kuvia ja se harmittaa nyt, mutta ainahan voi mennä uudestaan katsomaan uusia näyttelyitä.


 Ketut on nyt yleisesti IN ja niin myös mulle. Rakastan kaikkea kettu aiheista. Mulla on kans kotona mosaiikki ketut seinällä, jotka on teetetty mulle eli aika uniikkia taidetta. Tuolla Wäinölässä oli kettu patsaita, tauluja, piirustuksia ja runokirjoja. Tykkäätkö sä ketuista?


 Illalla käytiin käppäilemässä kaupungilla ja oli tosi hiljasta. Ajateltiin, että ihan kuollut ja ränsistynyt kaupunki. Tosi paljon tyhjiä liiketiloja ja monella kadulla paha haju. Kuitenkin puistot oli nättejä sekä hyvin hoidettuja. Kyllä me viihdytiin kera hauskojen juttujen.

 

 
 Tosi monessa sähkökaapissa oli kivoja maalauksia ja mun mielestä vois olla ihan normi käytäntö, että kaikkiin kaappeihin maalattas jotain järkevää eikä kukaan sitten töhris niihin rumia tuhruja. Kummasti piristää kaupungin ilmettä.


 Lähes koko reissun ajan oli +30 astetta eli täydellinen kesä jos ei meinaa kävellä ympäriinsä niinkun me tehtiin. Kateltiin kaupunkia ja ihasteltiin rantoja. Oli vähän raskas olo välillä, mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Rannassa tuuli välillä viileemmin ja löydettiin ihania lumpeenkukkia.


 Jos ikinä meette Varkauteen niin käykää syömässä ravintolassa nimeltä Amanda. Voin suositella lämpimästi. Sisustus voi hämätä, koska se on aika vanhanaikaisen näköinen (retro) ja tuoksuu vähän vanhainkodilta, mutta menu on hyvä. Burgereita, pihviä, muikkuja jne. moneen makuun. Palvelu oli täyttä terästä eli aivan mahtavaa ja ystävällistä.

 
 Oon tosi huono ottamaan itestäni kuvia (varsinkin matkoilla), koska keskityn kaikkeen muuhun. Yritän elää siinä hetkessä nii en ota joka kohasta kuvia, mutta nyt ehkä pitää vähän skarpata kun alotin tän blogin. Tän kuvan siis otti äiti. Nyt taas kun nään mun hiukset kuvasta, muistan miten pitkät ne oikeesti on paitsi tällä hetkellä ainaki 5cm lyhemmät kun tollon kesällä.


Noniin tähän kuvaan on hyvä lopettaa kesän muistelot. Istuttiin Konttiravintola Mortonin terassilla, ihasteltiin järvimaisemaa, sorsia, hyvää fiilistä ja tottakai kikatettiin ihan hassuille jutuille. Ois aikasemmin haluttu syödäkin Mortonissa, mutta oli tosi pitkä jono ja aika nälkä jo valmiiks niin päädytiin sinne Amandaan. Tän jälkee lähettiin takasin hotellille päin ja matkalla äiti meni solmuun repun kanssa ja eihän siitä naurusta meinannu tulla loppua. En ikinä unoha tätä reissua. Äiti on ihana!

Onko teillä ikävä kesää?

Tervehdys kalakukkokaupungista!

Follow my blog with Bloglovin

Moikka! Mä oon Rauni 23v ja kirjoittelen nyt ensimmäistä postausta teille ja itselleni. Aluksi oli kauhean vaikeaa keksiä miten aloitan blogin kirjoittamisen, mutta sitten keksin mikä on mulle helpoin ja luontaisin keino eli kuvat. Selasin tätä kirjoittaessa omia google kuvia ja juttu alkoi virrata kuin itsekseen, joten aloitetaan!



Tällä hetkellä asun mieheni kanssa Kuopiossa eli kalakukkokaupungissa Savon sydämessä. Ollaan asuttu täällä nyt päälle vuosi ja kivasti ollaan kotiuduttu. Alunperin ollaan Iisalmen suunnilta, joka on noin tunnin matkan päässä eli Kuopio oli kyllä jo meille ennestään tuttu paikka. Minä olen Pentikillä töissä (kohta kolmatta vuotta) ja mies opiskelee sähköinsinööriksi. Itse olen koulutukselta sekä tarjoilija että merkonomi ja kyllä en tiedä vieläkään mikä haluan olla isona.



Hyvä ruoka on yksi mun intohimoista ja rakastan käydä ulkona syömässä perheen tai ystävän kanssa. Kahvila taikka ravintola sieltä minut löytää nautiskelemasta elämästä. Tottakai äidin tekemä ruoka on myös taivaallista kuten olutpata ja perunamuusi. Nonni nyt tuli nälkä. Tykkään tosi paljon muutenkin viettää aikaa perheen kanssa esim. pelaillen jotain tai ihan vaan olla yhdessä. Aina kun on mahdollista me lähdetään miehen kanssa kyläilemään kotipaikkakunnille.



Nykyään pidän itsestäni enemmän ja paremmin huolta. Eli välillä hemmottelen itseäni käymällä kampaamolla ja ostan luonnollisempia tuotteita kasvoille. Ennen olin kamalan pihi enkä halunnut käyttää rahaa itseeni paljoakaan. Värit on mulle kamalan tärkeitä ja niinkuin voi varmasti huomata, että lempivärini on oranssi. Se antaa mulle voimaa ja itsevarmuutta. Vuodet on kasvattanu mut tälläseks kun nyt olen ja voin sanoa, että rakastan mua nyt tälläsena kuin olen. Nyt olen käynyt salilla ja ryhmäliikuntatunneilla melkeimpä puolivuotta ja olen ihan koukussa siihen. Ennen vihasin sali hommia ja ne ahdisti mua, koska olin niin epävarma itsestäni. Varmasti ikä myös vaikuttaa asiaan kun tulee ikää oppii tutemaan itsensä paremmin. Nyt tuntuu, että voin tehdä mitä vaan ja vaikka en heti onnistuisi niin en luovuta ja suutu heti. Oon kyllä aina tykänny liikunnasta vaikka missä muodossa, koska isä on liikuttanu mua ihan pienestä asti.



Reissaaminen on kivaa ja ei ole väliä onko ulkomaanreissu vai kotimaan. On vaan kiva nähdä erilaisia paikkoja. Olen käynyt vaan kahdesti ulkomailla eli Kreikassa ihan pienenä ja sitten vuonna 2012 Japanissa. Suomessa olen kyllä reissannut ympäriinsä ja nyt kesälläkin käytiin ystävän kanssa Tampereella ja äidin kanssa Varkaudessa. Hotelli aamupalat on niin herkkua!


Etteköhän tästä saaneet jonkinlaista käsitystä minkälainen ihminen olen ja toivon, että viihdytte blogini parissa. Luvassa on ruokaa, hiuksia, meikkejä, toilailuja, reissaamista, ihan normaalia elämää ja nautiskelua. Nähdään pian!