Moi! Poikkeusolot jatkuu, mutta niin myös elämä. Olen ollut lomautettuna nyt päälle kuukauden ja aluksi se tuntui niin epätodelliselle ja surulliselle. Pian kuitenkin tajusin ettei minulla asiat ole niin huonosti kuin monella muulla, mutta sitten tuli paha mieli muiden puolesta. Pitää vain yrittää ajatella ettei tämä ikuisuutta kestä. Oma elämä on muuttuut siten ettei ole töitä, ei voi mennä salille, kahviloihin, ravintoloihin jne. Juuri kun olin alkanut rakastaa salilla käymistä, se loppui kuin seinään, mutta onneksi en lopettanut liikkumista kokonaan vaan me siskon kanssa treenataan yhdessä kameran välityksellä. Se on kyllä hauskaa!
Meillä oli kissa vieraita noin puolitoistaviikkoa ja oli ihana touhuta niiden kanssa. On ne eläimet kummallisia kun saavat mielen heti piristymään. Haaveilen omasta kissasta tai koirasta, mutta ei ole ihan vielä ajankohtainen juttu.
Kotona on nyt tultu oltua todella paljon, mutta onneksi meidän koti on mun lempi paikka maailmassa. Jotenkin sitä osaa nyt arvostaa vielä enemmän. Ollaan kyllä käyty myös meidän perheiden luona kun ei ole riskiryhmäläisiä. Vappuna käytiin viimeksi ja meikkasin ensimmäistä kertaa kuukauteen. Tuntu jotenkin tosi oudolle, mutta virkistävälle. En ole myöskään käynyt 3kk kampaajalla ja siihen tulee muutos ensi maanantaina sitten. Sekä lahjakortilla hierojalle tiistaina. En malta odottaa!
Loppujen lopuks kaikki menee ihan hyvin ja josko sitä kohta töihinkin pääsis. Miten teillä on mennyt? Loppuuko jo pinna "kotoiluun"?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti